SE MITÄ KÄTEEN JÄI

Yritin kirjoittaa tämän asian jotenkin hienosti, mutta se ei ihan luonnistunutkaan. Niinpä suoraan asiaan: oon ihan ärjettömän kiitollinen viimeisestä viidestä kuukaudesta, jotka sain viettää niinkin ihanassa kaupungissa kuin Münchenissä. Loppua kohden huomasin, että ihmiset olivat se voimavara, joka loppujen lopuksi tästä reissusta teki niin unohtumattoman. Olen onnellinen, että sain tavata niin paljon upeita ihmisiä ympäri maailmaa ja toivon, että törmään heihin vielä joskus. Onneksi tutustuin myös moneen suomalaiseen, joiden kanssa yhteydenpito tulee olemaan helpompaa. Jokainen reissu ja kokemus on mulle kullan arvoinen, and it will be quite hard to top this.

Nyt oon takaisin Suomessa ja mun pienessä kotikaupungissa, joka todellakin tuntuu pieneltä. Vähän olen masentunut kun ei enää ole niin paljon tekemistä koko ajan ja kaveritkin on jatkuvasti töissä, mutta on kuitenkin ihanaa myös olla kotona. Kohta palaan takaisin arkeen, joka jotenkin ei edes harmita hirveästi. Puolen vuoden lomailun jälkeen tekee ehkä ihan hyvää saada jotain velvollisuuksia. Ensin kuitenkin Weekend festarit ja muuttorumba takaisin vanhaan kämppään.