ALREADY MISSING HOME

Viikon päästä maanantaina koittaa lähdön aika. Kaikki paperiasiat alkavat jo olla hoidossa, mutta vielä on muutamia käytännön järjestelyitä tekemättä. Passi on kuitenkin voimassa ja lennot varattu, joten pian seikkailu voi alkaa. Olen myös saanut paikanpäältä  asunnon, joka on tosin aika kaukana koulustani. Vuokranantaja vaikuttaa kuitekin tosi rennolta ja sanoi, ettei haittaa jos haluan jossain vaiheessa muuttaa lähemmäs kouluani. Osalle kavereista olen jo sanonut heipat, ja vaihdosta puhuminen poikaystävän kanssa tuntuu jotenkin tuskalliselta. Tulee ihan hirveä ikävä, mutta meillä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tästä selvittäisi. Toisaalta olen kuitenkin hirmuisen innoissani, ja tuntuu vähän siltä, että mun kanssa ei voi edes puhua mistään muusta, heh heh.

Tänä viikonloppuna vietettiin myös seurustelumme kolmevuotispäivää. Vaikka olin päivällä töissä, niin illalla kävimme syömässä ja leffassa katsomassa Kaiken teoria -elokuvan. Pidin kyseisestä pätkästä todella paljon, ja suosittelen sitä lämpimästi! Katsottiin se Maximissa, jossa olin ihan ensimmäistä kertaa. Miljöö oli aivan ihana ja jotenkin niin kotoisa, että toivoisin kaikkien elokuvien pyörivän siellä. Elokuvan jälkeen kävelttiin vain Helsingin katuja ja lopulta mentiin kotiin puhumaan kvanttiteoriasta, elekrtoneista ja aineiden sidoksista, elokuvasta inspiroituneena. Mä en noista mitään ymmärrä, mutta silti musta tuntuu, että haluan tietää kaikki maailman asiat. Perjantaina katseltiin muuten Netflixistä The Untouchables, joka oli myös aivan uskomattoman ihana ja hyväntuulinen ranskalainen taideteos. Katsokaa ihmeessä sekin. Ja en nyt puhu siitä 80-luvulla tehdystä toimintaelokuvasta!