Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Lilja Lumilla

Monday 14 September 2015

SYKSYKÄSTÄ

P9130532
Vielä on saatu nauttia ihanista ja aurinkoisista keleistä. 

Monista blogeista on saanut lukea näitä "miksi rakastan syksyä" -listoja. Yhdessä mainittiin sateiset aamut: siis mitä? Ne on musta ehkä masentavinta ikinä, varsinkin kun sen sateen huomaa yleensä vasta ovesta ulos astuessa kun kello on 07:25 eikä enää ehdi hakea sateenvarjoa, sehän ei koskaan ole valmiiksi mukana silloin kun sitä tarvittaisiin. Sitten puolijuoksua junaan ja loppupäivän saakin viettää sukat märkinä ja meikit poskilla - ostoslistalla: vedenkestävä ripsari. 

Mä haluan nähdä kun tää bloggaaja hyppii onnesta siellä bussipysäkillä hiukset päätä pitkin liimautuneena sillon kun vettä sataa kuin Esterin sanonko mistä. Sateiset illat vielä ymmärrän, kun voi hyvällä omatunnolla vaan maata peiton alla sipsipussi kainalossa. Tai no, varmaan jos on täysipäiväinen bloggaaja eikä tarvitse olla kahdeksalta aamulla koulussa tai töissä, niin voi se aamusade sitten olla ihan virkistävää. 

Mä en ole koskaan oikein pitänyt syksystä, lukuunottamatta sitä yhtä tai kahta viikkoa kun lehdet puissa muuttuvat ihanan värikkäiksi. En oikein osaa kerrospukeutua, mulla ei ole näitä paljon hehkutettuja ihania paksuja neuleita tai muhkeita huiveja, eli vaatetuksenkaan suhteen ilmojen kylmeneminen ei suuremmin houkuta. Yksi asia tässä syksyssä kuitenkin on erityisen hyvää: tää on näillä näkymin mun viimeinen syksy koulun penkillä, sillä joulun jälkeen luvassa on vain loput opinnäytetyöstä ja työharjoittelusta. Keväällä pitäisi siis olla koulu paketissa ja nyt ekaa kertaa oon oikeesti motivoitunut tähän opiskeluun, wihii!

Ja sitten pitäisikin tietää mitä elämällään tekisi, apua! 

Labels: ,

SYKSYKÄSTÄ

P9130532
Vielä on saatu nauttia ihanista ja aurinkoisista keleistä. 

Monista blogeista on saanut lukea näitä "miksi rakastan syksyä" -listoja. Yhdessä mainittiin sateiset aamut: siis mitä? Ne on musta ehkä masentavinta ikinä, varsinkin kun sen sateen huomaa yleensä vasta ovesta ulos astuessa kun kello on 07:25 eikä enää ehdi hakea sateenvarjoa, sehän ei koskaan ole valmiiksi mukana silloin kun sitä tarvittaisiin. Sitten puolijuoksua junaan ja loppupäivän saakin viettää sukat märkinä ja meikit poskilla - ostoslistalla: vedenkestävä ripsari. 

Mä haluan nähdä kun tää bloggaaja hyppii onnesta siellä bussipysäkillä hiukset päätä pitkin liimautuneena sillon kun vettä sataa kuin Esterin sanonko mistä. Sateiset illat vielä ymmärrän, kun voi hyvällä omatunnolla vaan maata peiton alla sipsipussi kainalossa. Tai no, varmaan jos on täysipäiväinen bloggaaja eikä tarvitse olla kahdeksalta aamulla koulussa tai töissä, niin voi se aamusade sitten olla ihan virkistävää. 

Mä en ole koskaan oikein pitänyt syksystä, lukuunottamatta sitä yhtä tai kahta viikkoa kun lehdet puissa muuttuvat ihanan värikkäiksi. En oikein osaa kerrospukeutua, mulla ei ole näitä paljon hehkutettuja ihania paksuja neuleita tai muhkeita huiveja, eli vaatetuksenkaan suhteen ilmojen kylmeneminen ei suuremmin houkuta. Yksi asia tässä syksyssä kuitenkin on erityisen hyvää: tää on näillä näkymin mun viimeinen syksy koulun penkillä, sillä joulun jälkeen luvassa on vain loput opinnäytetyöstä ja työharjoittelusta. Keväällä pitäisi siis olla koulu paketissa ja nyt ekaa kertaa oon oikeesti motivoitunut tähän opiskeluun, wihii!

Ja sitten pitäisikin tietää mitä elämällään tekisi, apua! 

Labels: ,