PARTNACHKLAMM

Samana päivänä kun kävimme Herrenchiemseen linnalla (katso edellinen postaus), päätimme lähteä käymään myös Garmisch-Partenkirchenissä. Se on täysin eri puolella Baijeria, mutta meillä oli aikaa ja etenkin halua päästä sinne. Garmischiin menimme erityisesti katsomaan solaa nimeltä Partnachklamm. Se oli kyllä aivan upea paikka, ei voi muuta sanoa! Sola oli arviolta vajaan kilometrin pituinen, ja kävelimme sen päästä päähän kaksi kertaa. Kallioiden välissä kulki siis turkoosin värinen joki, joka näytti kyllä aikamoiselta lihamyllyltä. Välillä pelotti kuin pikkuvauvaa, varsinkin koska toisinaan joutui kävelemään kumarassa, oli pilkkopimeää ja maa oli märkä. Kiipesimme myös vähän matkaa vaellusreittiä 70 m korkealle sillalle, josta näki alas solaan. Kyltissä luki, että reitti on vain kokeneille vaeltajille, ja siltä se vähän tuntuikin. Huvitti, kun uhmakkaasti lähdettiin kapuamaan rinnettä pitkin Vansit, Conssit ja Tomsit jalassa, mutta hengissä selvittiin siitäkin.

On the same day we visited Castle Herrenchiemsee, we decided to go to Garmisch-Partenkirchen, too. We went there because we wanted to see a gorge called Partnachklamm. It was for sure one of the most amazing places I've ever been to. It was an exciting place and from time to time I was a little scared, too. It was dark and slippery and the stream in the "river" was very strong. The water was so bright and turquoise and the rocks were dramatic. It's amazing what nature can do. We also took a hiking route that was "only for very experienced hikers" and climbed up to a 70 meters high bridge that was above the gorge. That was a little funny 'cause we had Vans, Toms and Converse on and at least I had never hiked before. We survived though, and the place was definitely worth visiting.

PARTNACHKLAMM

Samana päivänä kun kävimme Herrenchiemseen linnalla (katso edellinen postaus), päätimme lähteä käymään myös Garmisch-Partenkirchenissä. Se on täysin eri puolella Baijeria, mutta meillä oli aikaa ja etenkin halua päästä sinne. Garmischiin menimme erityisesti katsomaan solaa nimeltä Partnachklamm. Se oli kyllä aivan upea paikka, ei voi muuta sanoa! Sola oli arviolta vajaan kilometrin pituinen, ja kävelimme sen päästä päähän kaksi kertaa. Kallioiden välissä kulki siis turkoosin värinen joki, joka näytti kyllä aikamoiselta lihamyllyltä. Välillä pelotti kuin pikkuvauvaa, varsinkin koska toisinaan joutui kävelemään kumarassa, oli pilkkopimeää ja maa oli märkä. Kiipesimme myös vähän matkaa vaellusreittiä 70 m korkealle sillalle, josta näki alas solaan. Kyltissä luki, että reitti on vain kokeneille vaeltajille, ja siltä se vähän tuntuikin. Huvitti, kun uhmakkaasti lähdettiin kapuamaan rinnettä pitkin Vansit, Conssit ja Tomsit jalassa, mutta hengissä selvittiin siitäkin.

On the same day we visited Castle Herrenchiemsee, we decided to go to Garmisch-Partenkirchen, too. We went there because we wanted to see a gorge called Partnachklamm. It was for sure one of the most amazing places I've ever been to. It was an exciting place and from time to time I was a little scared, too. It was dark and slippery and the stream in the "river" was very strong. The water was so bright and turquoise and the rocks were dramatic. It's amazing what nature can do. We also took a hiking route that was "only for very experienced hikers" and climbed up to a 70 meters high bridge that was above the gorge. That was a little funny 'cause we had Vans, Toms and Converse on and at least I had never hiked before. We survived though, and the place was definitely worth visiting.

KÖNIGSSEE

Edellisessä postauksessa kerroin matkastamme Kotkanpesään, joka oli Hitlerin ”kesämökki”. Se sijaitsee Baijerissa, ja vuorelta näkyy kaunis ja kirkasvetinen järvi, Königssee. Nyt kun paikanpäällä oltiin, päätimme lähteä katsastamaan myös kyseisen jorpakon. Hikisellä bussilla ajelimme johonkin ihan turistikohteeseen, jossa oli paljon krääsäkojuja, mutta myös aivan ihania, kauniita rakennuksia. Päivä oli todella kuuma, ja mieli olisi kovin tehnyt uimaan, mutta harmiksemme emme löytäneet kunnollista uimapaikkaa, jossa olisi voinut ottaa myös aurinkoa. Niinpä tyydyimme vain kahlailemaan rannassa ja kuvailemaan ihania maisemia. Paikka oli mielestäni näkemisen arvoinen, mutta sinne olisi pitänyt varata enemmän aikaa, jotta kokemus olisi ollut pelkkää turistirantaa antoisampi. Königsseen ympäristössä on kuulemma todella upeita vaellusreittejä ja vaikka mitä, mutta nyt se jäi ainakin mun osalta toiseen kertaan.

Here are some pictures from Königgssee, like I promised. It was a really nice place, but unfortunately there were a lot of tourists. I wish we had had more time to spend at the lake so we could have explored a bit more, I heard there are really good routes for hiking, too! 

KÖNIGSSEE

Edellisessä postauksessa kerroin matkastamme Kotkanpesään, joka oli Hitlerin ”kesämökki”. Se sijaitsee Baijerissa, ja vuorelta näkyy kaunis ja kirkasvetinen järvi, Königssee. Nyt kun paikanpäällä oltiin, päätimme lähteä katsastamaan myös kyseisen jorpakon. Hikisellä bussilla ajelimme johonkin ihan turistikohteeseen, jossa oli paljon krääsäkojuja, mutta myös aivan ihania, kauniita rakennuksia. Päivä oli todella kuuma, ja mieli olisi kovin tehnyt uimaan, mutta harmiksemme emme löytäneet kunnollista uimapaikkaa, jossa olisi voinut ottaa myös aurinkoa. Niinpä tyydyimme vain kahlailemaan rannassa ja kuvailemaan ihania maisemia. Paikka oli mielestäni näkemisen arvoinen, mutta sinne olisi pitänyt varata enemmän aikaa, jotta kokemus olisi ollut pelkkää turistirantaa antoisampi. Königsseen ympäristössä on kuulemma todella upeita vaellusreittejä ja vaikka mitä, mutta nyt se jäi ainakin mun osalta toiseen kertaan.

Here are some pictures from Königgssee, like I promised. It was a really nice place, but unfortunately there were a lot of tourists. I wish we had had more time to spend at the lake so we could have explored a bit more, I heard there are really good routes for hiking, too! 

EAGLE'S NEST

Vaihtoaikaa on nyt jäljellä alle kuukausi, mutta paljon on vielä tehtävä- ja nähtävälistalla. Olemmekin ottaneet ihan projektiksi käydä kaikki paikat läpi; keskiviikkona vuorossa oli Kotkanpesä (Das Kehlsteinhaus – Eagle’s Nest) Königsseellä. Aamulla aikaisin lähdimme kahden kaverini kanssa junalla matkalle, joka kesti yhteen suuntaan noin kaksi ja puoli tuntia. Junaan ehtiminen oli vähän siinä ja siinä, joten jouduimme juoksemaan ehtiäksemme. Tässä tohinassa mun kännykkä ilmeisesti putosi taskusta, sillä hetken päästä huomasin sen olevan poissa. Puhelinta käyttää joku, joka ei kuitenkaan vastaa puheluihin tai viesteihin, joten sitä on näköjään turha luulla saavansa takaisin. Eihän siinä mitään, tuttua huttuahan tämä on kun nyt jo toinen puhelin meni muunkalaisen matkaan, kuukauden sisään vieläpä. En kuitenkaan jaksa itkeä tällaisten asioiden takia, kun se ei kerran mitään auta – ja itsehän pistin sen huolimattomasti avoimeen taskuun. Aika pian tämä äksidentti kuitenkin unohtui ja päivästä tuli oikein hauska ja ikimuistoinen!

Kun juna oli saapunut perille, jouduimme vielä menemään vuorelle kahdelle eri bussilla. Sieltä käveltiin 124 m pitkää tunnelia pitkin vuoren sisään, ja sitten noustiin kultaisella peilihissillä ylös Hitlerin mökkiin. Hississä oli peilit koska Aatulla oli kuulemma ahtaanpaikankammo. Mökki itse oli muutettu vain ravintolaksi, ja söinkin siellä perinteistä saksalaista ruokaa: possupihviä, knödeliä ja hapankaaliraastetta. Ei ollut erikoista, mutta kyllä sitä nyt söi. Maisemat reilusta 1800:sta metristä olivat huikeat! Räpsittiin triljoonia kuvia, ja palkinnoksi otettiin vielä jätskiannokset. Olin ajatellut, että ylhäällä olisi kylmä ja huipulla tuulisi, mutta tällä kertaa myös korkeuksissa oli helteiden takia ihan hirmu lämmin. Kuvissa näkyy kaukana Königsee, jota kävimme myös ihastelemassa. Siitä kuitenkin kerron tarkemmin erillisessä postauksessa!

Here are some pictures form Eagle's Nest by Königssee here in Bavaria. We went there on Wednesday when it was a really hot day. It's been super hot here for the last week, and I've beed sweating like a pig all the time. Anyways, we were in a little hurry to catch the train so we had to run, and I guess my phone fell off from my pocket.  A while later I realized it's gone, and we figured out that someone had taken it to themselves. I was a little pissed because it's beed three weeks since my other phone was stolen. It's getting pretty expensive! Despite the small incident, the day turned out great!

The journey to the Eagle's Nest took bout two and half hours. The view was great and it was really hot even up in 1800 meters. After seeing Hitler's summer cottage, we went to see the lake, but I will make a separate post about that.

EAGLE'S NEST

Vaihtoaikaa on nyt jäljellä alle kuukausi, mutta paljon on vielä tehtävä- ja nähtävälistalla. Olemmekin ottaneet ihan projektiksi käydä kaikki paikat läpi; keskiviikkona vuorossa oli Kotkanpesä (Das Kehlsteinhaus – Eagle’s Nest) Königsseellä. Aamulla aikaisin lähdimme kahden kaverini kanssa junalla matkalle, joka kesti yhteen suuntaan noin kaksi ja puoli tuntia. Junaan ehtiminen oli vähän siinä ja siinä, joten jouduimme juoksemaan ehtiäksemme. Tässä tohinassa mun kännykkä ilmeisesti putosi taskusta, sillä hetken päästä huomasin sen olevan poissa. Puhelinta käyttää joku, joka ei kuitenkaan vastaa puheluihin tai viesteihin, joten sitä on näköjään turha luulla saavansa takaisin. Eihän siinä mitään, tuttua huttuahan tämä on kun nyt jo toinen puhelin meni muunkalaisen matkaan, kuukauden sisään vieläpä. En kuitenkaan jaksa itkeä tällaisten asioiden takia, kun se ei kerran mitään auta – ja itsehän pistin sen huolimattomasti avoimeen taskuun. Aika pian tämä äksidentti kuitenkin unohtui ja päivästä tuli oikein hauska ja ikimuistoinen!

Kun juna oli saapunut perille, jouduimme vielä menemään vuorelle kahdelle eri bussilla. Sieltä käveltiin 124 m pitkää tunnelia pitkin vuoren sisään, ja sitten noustiin kultaisella peilihissillä ylös Hitlerin mökkiin. Hississä oli peilit koska Aatulla oli kuulemma ahtaanpaikankammo. Mökki itse oli muutettu vain ravintolaksi, ja söinkin siellä perinteistä saksalaista ruokaa: possupihviä, knödeliä ja hapankaaliraastetta. Ei ollut erikoista, mutta kyllä sitä nyt söi. Maisemat reilusta 1800:sta metristä olivat huikeat! Räpsittiin triljoonia kuvia, ja palkinnoksi otettiin vielä jätskiannokset. Olin ajatellut, että ylhäällä olisi kylmä ja huipulla tuulisi, mutta tällä kertaa myös korkeuksissa oli helteiden takia ihan hirmu lämmin. Kuvissa näkyy kaukana Königsee, jota kävimme myös ihastelemassa. Siitä kuitenkin kerron tarkemmin erillisessä postauksessa!

Here are some pictures form Eagle's Nest by Königssee here in Bavaria. We went there on Wednesday when it was a really hot day. It's been super hot here for the last week, and I've beed sweating like a pig all the time. Anyways, we were in a little hurry to catch the train so we had to run, and I guess my phone fell off from my pocket.  A while later I realized it's gone, and we figured out that someone had taken it to themselves. I was a little pissed because it's beed three weeks since my other phone was stolen. It's getting pretty expensive! Despite the small incident, the day turned out great!

The journey to the Eagle's Nest took bout two and half hours. The view was great and it was really hot even up in 1800 meters. After seeing Hitler's summer cottage, we went to see the lake, but I will make a separate post about that.

LASKETTELUREISSU ALPEILLE

Suomiposse

 

Vähän throwbackia koko vaihtoprosessin alkuun. Tässä muutamia kuvia Ramsau-vuorelta, Itävallasta. Lähdimme sinne heti toisella viikolla Saksaan saapumiseni jälkeen. Tällä reissulla meille muodostui erittäin tiivis kymmenen hengen porukka, joka on pysynyt aika hyvin kasassa tähänkin asti. Alppimökissämme keksimme lähteä kesällä Gardajärvelle Italiaan, josta kirjoittelin muutamassa edellisessä postauksessa. 

Tällekin reissulle vuokrasimme autot, ja tyytyväisenä ajelimme autobahnaa pitkin Itävaltaan. Perillä ihmettelimme, miten mökillemme pääsee. No, pian selvisi ettei mökille yksinkertaisesti voi ajaa autolla, vaan olisi käytettävä ihmeellistä, kuvissakin esiintyvää, tuolihissiä. Siinä tuli jo jollekin korkeanpaikankammoiselle tippa linssiin, mutta eipä ollut muita vaihtoehtoja kuin hypätä kyytiin. Myös tavarat - oluet mukaan lukien - pääsivät tuolihissin kyydissä perille asti. Tuolihissistä on kyllä riittänyt jutun juurta pitkäksi aikaa, kun vielä edelleenkin se tulee silloin tällöin puheeksi. Vaikka sen kyydissä oli aluksi pelottavaa, oppi muutaman kymmenen minuutin hiljaisesta näköala-ajelusta pian nauttimaan. 

Varsinaisesta laskettelusta mulla ei ole kauheasti kuvia, sillä otettiin niitä lähinnä muiden puhelimilla. Kahtena päivän lasketeltiin, ensimmäisenä päivänä hirveässä myräkässä ja sumussa, jolloin näkyvyys oli totaalinen nolla. En ollut lasketellut viiteen vuoteen, joten oli siinä aika paljon ihmettelemistä, varsinki kun mäkien vaikeustaso oli vähän eri luokkaa kuin Teijolla... Muutaman kerran tultiin mahalaskua alas, mutta ei haitannut ollenkaan! Seuraavana päivänä oli niinsanotusti timanttinen keli, ja lähdimme vielä korkeammalle vuorelle laskemaan. Siellä rinteessä oli todella paljon porukkaa, ja olin siksi vähän stressaantunut siellä laskiessani. Syötiin huipulla olevassa ravintolassa gulassikeittoa ja paistateltiin päivää. Illat pelattiin kalsarit jalassa juomapeliä ja kokkailtiin yhdessä ruokaa.

Nyt kun vaihto on jo lopuillaan, jotenkin toivoisin, että voisin palata tuohon aikaan kun kaikki oli niin uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Kumpa kaikki olisi vielä alussa. 

I will call it a real throwback Thursday now... Here are some pictures from our trip to Austria, taken four months ago. On my second week here, me and bunch of other Finns that I had just met, arranged a skiing trip to Mt. Ramsau. I loved the view up there! We went skiing on two days: on the first day it was really foggy and you couldn't literally see anything. I can tell you it was a little challenging to ski there after a five-year break in those weather conditions. On the next day we went skiing to a higher mountain and the weather was a lot better, but there was a lot of other skiers. We ate gulasch (?) on top of the mountain and enjoyed the sun. During this trip we bonded so tight that we still hang out together almost all the time. Now that my exchange is almost over, I wish I could go back in time to be in this trip with these people one more time.