KESÄKUUMALLA

Terkkuja kuumasta Münchenistä! Täällä on lämpötilat olleet yli kolmenkymmenen asteen jo useamman viikon ajan, parhaimmillaan ollaan saatu kärsiä nauttia jopa 36 asteen helteistä. Mun uudessa puhelimessa on äärimmäisen surkea kamera, joten olen ottanut tavaksi kantaa kameraa mukana vähän useamminkin. Tässä muutamia räpsyjä viimeisen viikon ajalta:

 

Blokkikurssin päättymisen kunniaksi professori vei koko ryhmän biergarteniin ja tarjosi kaikille maßit olutta (yksi litra), uskomatonta! Professori ja myös hänen vaimonsa juttelelivat kaikkien kanssa, ja vaimo kutsui minut ja kaverini heidän luokseen Uuteen Seelantiin, mitä ihmettä! Jos seuraavan kuuden kuukaden aikana nenä näyttää sinne, niin tietääpä ainakin missä majoittua.

 

Tässä ollaan viettämässä iltaa shishabaarissa, joita on täällä tosi paljon. Näissä paikoissa on usein myös happy hour, joten drinkit ovat edullisia.

 

Grillibileet kavereiden takapihalla. Nyt on tosiaan ollut niin hyvät kelit, että ollaan pyritty ottamaan kaikki ilo irti ja oltu mahdollisimman paljon ulkona.

KESÄKUUMALLA

Terkkuja kuumasta Münchenistä! Täällä on lämpötilat olleet yli kolmenkymmenen asteen jo useamman viikon ajan, parhaimmillaan ollaan saatu kärsiä nauttia jopa 36 asteen helteistä. Mun uudessa puhelimessa on äärimmäisen surkea kamera, joten olen ottanut tavaksi kantaa kameraa mukana vähän useamminkin. Tässä muutamia räpsyjä viimeisen viikon ajalta:

 

Blokkikurssin päättymisen kunniaksi professori vei koko ryhmän biergarteniin ja tarjosi kaikille maßit olutta (yksi litra), uskomatonta! Professori ja myös hänen vaimonsa juttelelivat kaikkien kanssa, ja vaimo kutsui minut ja kaverini heidän luokseen Uuteen Seelantiin, mitä ihmettä! Jos seuraavan kuuden kuukaden aikana nenä näyttää sinne, niin tietääpä ainakin missä majoittua.

 

Tässä ollaan viettämässä iltaa shishabaarissa, joita on täällä tosi paljon. Näissä paikoissa on usein myös happy hour, joten drinkit ovat edullisia.

 

Grillibileet kavereiden takapihalla. Nyt on tosiaan ollut niin hyvät kelit, että ollaan pyritty ottamaan kaikki ilo irti ja oltu mahdollisimman paljon ulkona.

VERONA

Sunnuntaina teimme päiväretken Veronaan, jonne oli Gardajärveltä vajaa parin tunnin ajomatka. Aluksi vettä satoi kaatamalla, ja sonnustauduimme tyylikkäisiin, keltaisiin kertakäyttösadetakkeihin. Onneksi sade kuitenkin lakkasi, ja lopulta saimme kierrellä kaupunkia ilman sateeltasuojautumisvälineitä. Verona oli todella kaunis ja romanttinen kaupunki. Vaikka siellä olikin paljon turisteja, tunsin oloni jotenkin kodikkaaksi. Katsoimme Veronan roomalaista teatteria vain ulkoapäin, samoin Julian parveketta, josta Shakespearen näytelmä Romeo & Julia on saanut inspiraationsa. Muuten kiertelimme kaupunkia ja sen kauniita pikkukatuja, kävimme muutamassa liikkeessäkin. Jäi kaduttamaan, etten ostanut Disney-kaupasta löytämääni Nalle Puh -tyynyä! Lisäksi söimme pastaa ja tiramisua, kahvia unohtamatta tottakai.

Tilannehuumoria, kun Aki päätti soluttautua turrejoukkoon.

Poseeraustaidot kymppi. Tää oli oikeesti paras kuva musta tuolla... Aina ei vaan onnistu :D

Julian parveke oli yllättävän mitäänsanomaton ja matalalla.

VERONA

Sunnuntaina teimme päiväretken Veronaan, jonne oli Gardajärveltä vajaa parin tunnin ajomatka. Aluksi vettä satoi kaatamalla, ja sonnustauduimme tyylikkäisiin, keltaisiin kertakäyttösadetakkeihin. Onneksi sade kuitenkin lakkasi, ja lopulta saimme kierrellä kaupunkia ilman sateeltasuojautumisvälineitä. Verona oli todella kaunis ja romanttinen kaupunki. Vaikka siellä olikin paljon turisteja, tunsin oloni jotenkin kodikkaaksi. Katsoimme Veronan roomalaista teatteria vain ulkoapäin, samoin Julian parveketta, josta Shakespearen näytelmä Romeo & Julia on saanut inspiraationsa. Muuten kiertelimme kaupunkia ja sen kauniita pikkukatuja, kävimme muutamassa liikkeessäkin. Jäi kaduttamaan, etten ostanut Disney-kaupasta löytämääni Nalle Puh -tyynyä! Lisäksi söimme pastaa ja tiramisua, kahvia unohtamatta tottakai.

Tilannehuumoria, kun Aki päätti soluttautua turrejoukkoon.

Poseeraustaidot kymppi. Tää oli oikeesti paras kuva musta tuolla... Aina ei vaan onnistu :D

Julian parveke oli yllättävän mitäänsanomaton ja matalalla.

SURVIVORS ISLAND - SPRING BREAK EDITION

 

Enemmän tai vähemmän ehjin nahoin on taas selvitty Saksan rajojen sisäpuolelle. Torstaista sunnuntaihin kestävä Erasmus Spring Break on nyt taputeltu, vaikka välillä meinasi usko loppua kesken.

Bussi Münchenistä Kroatian Pagiin starttasi keskiviikon ja torstain välisenä yönä, ja tarkoituksenamme oli ladata akkuja tulevaa bilelomaa varten. Epäonneksemme takanamme istui kuitenkin polttariporukka, joka riehui koko matkan. Milloin mulla oli takani istuvan kädet ja jalat naamallani, koska kaljaa päälläni, milloin tuoliani potkittiin tai heilutettiin… Välillä ikkunaa hakattiin kuin viimeistä päivää ja välillä naamaani tökittiin dildolla. Tätä jatkui valehtelematta koko yön, eikä mikään sanominen auttanut.

Noin yhdeksän aikaan aamulla saavuimme Kroatian rajalle, ja poliisi tuli bussiin tarkastamaan kaikkien passit. Yllätys, yllätys – kolmelta ihmiseltä uupui kyseinen asiakirja! Lisäksi kolmelta ihmiseltä löytyi myös huumeita, joten siinähän oli katastrofin ainekset kasassa. Neljä tuntia istuttiin auringonpaisteessa rajalla ja odotettiin, että mitä näille ihmisille tehdään. Lopulta jouduimme ajamaan heidät takaisin Sloveniaan, dumppaamaan passittomat sinne, ja vasta sitten pääsimme jatkamaan matkaa. Lisäksi bussin ilmastointi oli erittäin heikko, joten siinä meillä oli varsinainen liikkuva sauna, kun ulkona oli yli 30 astetta lämmintä. Lopulta bussi oli kuumentunut niin paljon, että ilmastointi lakkasi kokonaan toimimasta! Voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole koskaan ennen ollut niin hiki! Bussimatkan oli tarkoitus kestää 10,5h, mutta kaikkien vastoinkäymisten takia aikaa kuluikin 21 tuntia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme vihdoin perille. Ilma oli lämmin ja matkustimme Pagin saarelle kivalla lautalla. Vesi oli turkoosia ja maisemat nättejä. Menimme lähes suoraan hotellillemme laittautumaan, jonka jälkeen lähdimme ulos syömään. Sieltä suuntasimme Zrce –biitsille, jossa varsinainen festarialue sijaitsi. Se oli siis ranta, joka oli täynnä toinen toistaan siistimpiä rantabaareja. Festareilla esiintyi mm. Sigma ja Klingande, ja niitä oli kyllä kiva katsella ja tanssia musiikin mukana koko yö.

Perjantaina meillä oli järjestetty boat party isolla jahdilla. Voi miten hauskaa siellä oli olla pikku tumussa keskellä päivää ihanien ihmisten, hyvän musiikin ja kauniiden maisemien saartamana! Olen aina halunnut tuollaiselle boat partylle, joten olen iloinen, että tuli mentyä. Kävimme syömässä ja menimme Zrce –biitsille ottamaan aurinkoa ja fiilistelemään tunnelmaa. Sen jälkeen lähdimem taas hotellille valmistautumaan iltaa varten ja sitten isommalla porukalta pre-partyjen kautta takaisin festarialueelle klubittamaan. Hauskaa riitti, kunnes olin menossa tilaamaan juotavaa ja huomasin, ette laukustani enää löydykään muuta kuin huulipuna. Tanssilattialta löytyi henkkarini, tyhjä kukkaroni ja puhelimeni kuori. Kyllä otti päähän ja ilta meni aikalailla pilalle, mutta siitä huolimatta mulle jäi positiivinen mieli myös tästä illasta.

Lauantai päivä vietettiin kokonaan rannalla ja uimapatjalla lojuen. Illalla päätimme lähteä syömään vähän paremmin, ja tilasin tonnikalapihvin sillä kaverini kehuivat sitä. Maku oli hyvä ja pidin myös peruna-pinaatti –lisukkeesta, kunnes yhtäkkiä tunsin jotain kurkussani. Koitin nielaista sitä, mutta se juuttui sinne vain pahemmin. Aloin yskiä, en saanut henkeä ja olin muutenkin aivan pihalla. Kaikki ravintolan asiakkaat ryntäsivät auttamaan, joku teki heimlich –otteen minulle ja lopulta iso ja terävä kalanruoto tuli ulos. Voin kertoa, että oli kyllä aika pelottava hetki kun luulin, että kohta tulee lähtö jos se ei nyt tule ulos ja vähän äkkiä. Kurkkuuni tuli joku haava ja kävin lääkärissä näyttämässä sitä, mutta kaikki oli kuitenkin kunnossa. Jotain puuduttavaa suihketta sain lievittämään kipua, mutta viimeinen ilta jäi kyllä sen takia välistä, sillä en pystynyt nielemään lainkaan.

Hyvä niin, sillä seuraavana päivänä oli aikainen herätys ja matka takaisin Müncheniin. Paluumatka sujui noin tsiljoona kertaa paremmin kuin menomatka. Vaikka bussissa oli kuuma, olin tosi hyvällä fiiliksellä, eikä polttariporukkakaan jaksanut enää riehua. Selvisimme vain 12 tunnissa kotiin, eli vain tunnin myöhässä aikataulusta.

Vaikka tämäkin reissu kuulostaa enemmän tai vähemmän katastrofaaliselta, mulle jäi silti tosi positiivinen olo siitä. En jaksanut turhaan pahoittaa mieltäni vastoinkäymisistä, vaan olin iloinen lähes koko matkan ajan. Kaverini ihmettelivät, että miten jaksan vielä kaiken jälkeen hymyillä. Niinhän se kuitenkin on, että ei itku auta kun kusi on jo housussa. Joten mieluummin sitä on sitten hyvällä tuulella.

SURVIVORS ISLAND - SPRING BREAK EDITION

 

Enemmän tai vähemmän ehjin nahoin on taas selvitty Saksan rajojen sisäpuolelle. Torstaista sunnuntaihin kestävä Erasmus Spring Break on nyt taputeltu, vaikka välillä meinasi usko loppua kesken.

Bussi Münchenistä Kroatian Pagiin starttasi keskiviikon ja torstain välisenä yönä, ja tarkoituksenamme oli ladata akkuja tulevaa bilelomaa varten. Epäonneksemme takanamme istui kuitenkin polttariporukka, joka riehui koko matkan. Milloin mulla oli takani istuvan kädet ja jalat naamallani, koska kaljaa päälläni, milloin tuoliani potkittiin tai heilutettiin… Välillä ikkunaa hakattiin kuin viimeistä päivää ja välillä naamaani tökittiin dildolla. Tätä jatkui valehtelematta koko yön, eikä mikään sanominen auttanut.

Noin yhdeksän aikaan aamulla saavuimme Kroatian rajalle, ja poliisi tuli bussiin tarkastamaan kaikkien passit. Yllätys, yllätys – kolmelta ihmiseltä uupui kyseinen asiakirja! Lisäksi kolmelta ihmiseltä löytyi myös huumeita, joten siinähän oli katastrofin ainekset kasassa. Neljä tuntia istuttiin auringonpaisteessa rajalla ja odotettiin, että mitä näille ihmisille tehdään. Lopulta jouduimme ajamaan heidät takaisin Sloveniaan, dumppaamaan passittomat sinne, ja vasta sitten pääsimme jatkamaan matkaa. Lisäksi bussin ilmastointi oli erittäin heikko, joten siinä meillä oli varsinainen liikkuva sauna, kun ulkona oli yli 30 astetta lämmintä. Lopulta bussi oli kuumentunut niin paljon, että ilmastointi lakkasi kokonaan toimimasta! Voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole koskaan ennen ollut niin hiki! Bussimatkan oli tarkoitus kestää 10,5h, mutta kaikkien vastoinkäymisten takia aikaa kuluikin 21 tuntia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme vihdoin perille. Ilma oli lämmin ja matkustimme Pagin saarelle kivalla lautalla. Vesi oli turkoosia ja maisemat nättejä. Menimme lähes suoraan hotellillemme laittautumaan, jonka jälkeen lähdimme ulos syömään. Sieltä suuntasimme Zrce –biitsille, jossa varsinainen festarialue sijaitsi. Se oli siis ranta, joka oli täynnä toinen toistaan siistimpiä rantabaareja. Festareilla esiintyi mm. Sigma ja Klingande, ja niitä oli kyllä kiva katsella ja tanssia musiikin mukana koko yö.

Perjantaina meillä oli järjestetty boat party isolla jahdilla. Voi miten hauskaa siellä oli olla pikku tumussa keskellä päivää ihanien ihmisten, hyvän musiikin ja kauniiden maisemien saartamana! Olen aina halunnut tuollaiselle boat partylle, joten olen iloinen, että tuli mentyä. Kävimme syömässä ja menimme Zrce –biitsille ottamaan aurinkoa ja fiilistelemään tunnelmaa. Sen jälkeen lähdimem taas hotellille valmistautumaan iltaa varten ja sitten isommalla porukalta pre-partyjen kautta takaisin festarialueelle klubittamaan. Hauskaa riitti, kunnes olin menossa tilaamaan juotavaa ja huomasin, ette laukustani enää löydykään muuta kuin huulipuna. Tanssilattialta löytyi henkkarini, tyhjä kukkaroni ja puhelimeni kuori. Kyllä otti päähän ja ilta meni aikalailla pilalle, mutta siitä huolimatta mulle jäi positiivinen mieli myös tästä illasta.

Lauantai päivä vietettiin kokonaan rannalla ja uimapatjalla lojuen. Illalla päätimme lähteä syömään vähän paremmin, ja tilasin tonnikalapihvin sillä kaverini kehuivat sitä. Maku oli hyvä ja pidin myös peruna-pinaatti –lisukkeesta, kunnes yhtäkkiä tunsin jotain kurkussani. Koitin nielaista sitä, mutta se juuttui sinne vain pahemmin. Aloin yskiä, en saanut henkeä ja olin muutenkin aivan pihalla. Kaikki ravintolan asiakkaat ryntäsivät auttamaan, joku teki heimlich –otteen minulle ja lopulta iso ja terävä kalanruoto tuli ulos. Voin kertoa, että oli kyllä aika pelottava hetki kun luulin, että kohta tulee lähtö jos se ei nyt tule ulos ja vähän äkkiä. Kurkkuuni tuli joku haava ja kävin lääkärissä näyttämässä sitä, mutta kaikki oli kuitenkin kunnossa. Jotain puuduttavaa suihketta sain lievittämään kipua, mutta viimeinen ilta jäi kyllä sen takia välistä, sillä en pystynyt nielemään lainkaan.

Hyvä niin, sillä seuraavana päivänä oli aikainen herätys ja matka takaisin Müncheniin. Paluumatka sujui noin tsiljoona kertaa paremmin kuin menomatka. Vaikka bussissa oli kuuma, olin tosi hyvällä fiiliksellä, eikä polttariporukkakaan jaksanut enää riehua. Selvisimme vain 12 tunnissa kotiin, eli vain tunnin myöhässä aikataulusta.

Vaikka tämäkin reissu kuulostaa enemmän tai vähemmän katastrofaaliselta, mulle jäi silti tosi positiivinen olo siitä. En jaksanut turhaan pahoittaa mieltäni vastoinkäymisistä, vaan olin iloinen lähes koko matkan ajan. Kaverini ihmettelivät, että miten jaksan vielä kaiken jälkeen hymyillä. Niinhän se kuitenkin on, että ei itku auta kun kusi on jo housussa. Joten mieluummin sitä on sitten hyvällä tuulella.

BARCELONA THROUGH THE PHONE

Arskaaaa <3 // Suihkulähde-esitys // Joku jäbä joka otti meistä kuvan ja halusi itekin kuvaan // Selfiestick rokkaa

Frendsie // Rannalla // Viimeisen illan iltapala // Näkymää hotellin katolta

Park Güell // Kallista tiramisua // Riemukaari

Barcelonasta sai Breeeriä! Saksasta ei löydä mitään siideriä mistään, joten pakkohan sitä oli ostaa // "Nunnan tissi" -nimisen ravintolan erittäin meielenkiintoinen vessa // Pina Colada ja Long Island Ice Tea // Ja shisaa, love my girls <3

BARCELONA THROUGH THE PHONE

Arskaaaa <3 // Suihkulähde-esitys // Joku jäbä joka otti meistä kuvan ja halusi itekin kuvaan // Selfiestick rokkaa

Frendsie // Rannalla // Viimeisen illan iltapala // Näkymää hotellin katolta

Park Güell // Kallista tiramisua // Riemukaari

Barcelonasta sai Breeeriä! Saksasta ei löydä mitään siideriä mistään, joten pakkohan sitä oli ostaa // "Nunnan tissi" -nimisen ravintolan erittäin meielenkiintoinen vessa // Pina Colada ja Long Island Ice Tea // Ja shisaa, love my girls <3

BARCELONA, BABY

Reilun neljän päivän Barcelonan reissusta on nyt kotiuduttu takaisin Saksaan. Löysimme kolmen kaverini kanssa taannoin edestakaiset lennot alle satasella, joten pakkohan ne oli varata ja lähteä. Lähtö oli perjantai-iltana ja paluu aikaisin maanantaiaamuna. Ilma ei ollut ihan yhtä lämmin kuin olin odottanut. Vaikka lämpötila pysyikin yli kahdenkymmenen asteen, väillä tuuli oli aika vilpoinen. Päättäväisesti kuitenkin vedeltiin shortseissa koko reissu ja saatiin otettua aurinkoakin ihan kunnolla.

Olen käynyt Barcelonassa aikaisemminkin, tasan viisi vuotta sitten kun tuhkapilven takia jumituimme kaupunkiin kahdeksi viikoksi. Niinpä mulla oli aika hyvä tieto siitä, mitä kaupungissa kannattaa tehdä ja kävimmekin katsomassa kaikki pakolliset nähtävyydet (kauppahallia lukuun ottamatta). Yhden matkalaisemme kaveri oli Barcelonassa vaihdossa, joten saimme myös ”paikalliselta” menovinkkejä ja pääsimme Barcelonan Erasmus-opiskelijoiden illanistujaisiin.

Totta kai kahlasimme läpi myös kaikki ihanat Espanjalaiset vaateliikkeet, ja Primarkistakin tuli tehtyä löytöjä aikalailla. Lempinähtävyyteni oli ehdottomasti Nacional Museu D’Art:n ympäristö ja siellä illalla pidettävä upea suihkulähdeshow. Tällä kertaa emme päässeet Park Güelliin, sillä sinne maksoi kahdeksan euroa sisään, jonka lisäksi olisimme joutuneet odottamaan sisäänpääsyä kaksi tuntia. Kävelimme kuitenkin puiston liepeillä ja näpsimme kuvia parhaamme mukaan. Jos siis haluatte Gaudipuistoon päästä, kannattaa ehdottomasti selvittää sisäänpääsyajat etukäteen.

Sagrada Familia, katedraali ja Gauditalo tuli myös katsastettua vain ulkoapäin, mutta ei kellään meistä ollut suurempaa hinkua käydä niissä sisällä, kun itsekin olen kahdessa ensimmäisessä jo käynyt. Myös Barcelonan riemukaari ja sen ympäristö on kerrassaan upea, ja pidin siitäkin todenteolla. Rakastan myös kävellä söpöjä pieniä kujia pitkin ihan rauhassa ja katsoa näyteikkunoista sisään.

Valitettavasti matkallamme ei saatu yhtäkään tajunnanräjäyttävää ruokakokemusta, vaikka sellaisia kovin etsimme. Moni ravintola oli pettymys, mutta onneksi löytyi myös muutama ihan kohtalainen. Käytiin Creps Barcelona –nimisessä lettukahvilassa, joka oli melko hintava, mutta silti erittäin hyvä! Sitä suosittelen mielelläni, palvelukin pelasi erinomaisesti toisin kuin muissa käymissämme paikoissa. Samalla kadulla oli myös joku meksikolainen ravintola, josta sai margaritan ja mojiton hintaan 3,5 €.

Sangria sen sijaan oli paikasta riippumatta hyvää, ja joimmekin sitä lähes jokaisella aterialla. Lisäksi kävimme rannalla drinkeillä, mutta varsinainen yöelämä jäi katsastamatta koska olimme pävien jäljiltä aivan tuhottoman väsyneitä. Liikuimme pääosan matkasta jalkaisin, ja muutaman kerran käytimme metroa ja taksia. Ei sinänsä fiksua kun mulla on vieläkin tämä rasitusvamma jaloissa, mutta ainakin kaupunkiin pääsi tutustumaan ihan eri tavalla. Sitä paitsi, metrotkin ovat aika ahdistavia: saimme taskuvarkaan kiinni verekseltään ja joku mieskin kävi minuun siellä törkeästi käsiksi L Ei enää Barcelonan metroa, kiitos.

Kaiken kaikkiaan loistava reissu ihan vaan tyttöjen kesken, vaikka nyt ehkä vaikuttaakin siltä että epäkohtia olikin jonkin verran. Niinhän se vaan on, että ei kaikki voi aina mennä täydellisesti, eikä tämänkään ole tarkoitus olla mikään kiiltokuvablogi, vaan antaa mahdollisimman rehellinen kuva kaikesta. 

Hello, I’m back to Germany from my trip to Barcelona with three of my friends. I had been there before five years ago when we got stuck there for two weeks because of the volcano, so I had some ideas what to do and see in the city. We also got some advice from a girl who was doing her exchange there and got to hang out with the local Erasmus students, too. We saw all the necessary sights, except we didn’t go inside to any of them. Entrance fee to Park Güell was eight euros and there would have been a two-hour wait, so if you want to visit that, you should definitely check the entrance times beforehand. My favourite sight in the city is Nacional Museu d’Art, it’s surroundings and the fountain show they do every evening. 

We found one really good crepe restaurant called ”Creps Barcelona”. It had excellent service and delicious crepes. I also fell in love with the restaurant’s interior and overall atmosphere. Otherwise we didn’t really find very good places to eat, which was a shame. Despite of that, sangria tasted good everywhere and we had it with almost every meal. Because we were mostly walking throughout the whole trip, at the end of the day we were always so tired that we didn’t really have the energy to go check out the Barcelona nightlife.. We managed to get some tan on our rooftop terrace even though it was quite windy from time to time. We also did some shopping in the lovely Spanish stores and of course visited Primark, too. Oh god I feel like my English has gotten so bad while my stay in here! Otherwise it wouldn’t even matter, but I have to start writing my thesis in the fall... Can I please just not go back to reality?

Jaaha, kirjoitin tekstin etukäteen wordilla enkä näköjään osaa vaihtaa sitä tähän oletukseen, joten mennään Garamond -fontilla tällä kertaa.