ERÄJORMA

Vanhat linnanrauniot eivät suinkaan ole minun ja poikaystäväni ainoa omituinen kiinnostuksenkohde. Tykätään molemmat hirveesti myös "eräjormailla", eli siis hengailla luonnossa. Tänään päätettiin lähteä Teijon luonnonsuojelualueen yhdelle laavulle grillaamaan makkaraa. En ole mikään makkarafani, mutta sitä on helppo grillata, joten menkööt. Oli ihana ilma: lunta satoi, ei tuullut yhtään ja lämpötila oli ideaalinen. Matka laavulle oli kuitenkin se varsinainen seikkailu, sillä parkkipaikalle johtavaa tietä ei oltu aurattu lainkaan. Auto hyppi ja pomppi ja välillä olin ihan varma, että kohta ollaan ojassa. Onneksi niin ei kuitenkaan päässyt käymään, kiitos taitavan kuskin! Jos mä olisin ollut ratissa, niin kohtalo olisi voinut olla hyvinkin erilainen...

Aiemmassa postauksessa pohdin ruokailuni tulevaisuutta. Yksi lempibloggaajistani, varmaan jo monelle tuttu Aino, julkaisi tänään Beach Body -haasteensa ruokavalion. En ehkä ihan täysin tuota tule noudattamaan, mutta ajattelin käyttää sitä pohjana ja sitten soveltaa itse loput. Ajattelin kuitenkin kokeilla, että miltä se paljon puhuttu vihersmoothie oikein maistuukaan... Innolla odottelen myös, miltä kyseisen haasteen treeniohjelma tulee näyttämään!  Kävin tänään myös pitkästä aikaa (4pv tauko, haha) salilla. Mulla ei ollut puoliakaan tavaroistani mukana, ja olinkin ihan kujalla koko treenin ajan. Yritin tehdä etukyykkyä maven painoilla, ja ihmettelin kovasti, miksi kädet ei meinaa jaksaa. Sitten tajusin, että mulla on ihan väärät painot! No, selvisin kuitenkin hengissä treenistä ja venyttelin kerrankin kunnolla. Hyvää sunnuntai-illan jatkoa teille!

ERÄJORMA

Vanhat linnanrauniot eivät suinkaan ole minun ja poikaystäväni ainoa omituinen kiinnostuksenkohde. Tykätään molemmat hirveesti myös "eräjormailla", eli siis hengailla luonnossa. Tänään päätettiin lähteä Teijon luonnonsuojelualueen yhdelle laavulle grillaamaan makkaraa. En ole mikään makkarafani, mutta sitä on helppo grillata, joten menkööt. Oli ihana ilma: lunta satoi, ei tuullut yhtään ja lämpötila oli ideaalinen. Matka laavulle oli kuitenkin se varsinainen seikkailu, sillä parkkipaikalle johtavaa tietä ei oltu aurattu lainkaan. Auto hyppi ja pomppi ja välillä olin ihan varma, että kohta ollaan ojassa. Onneksi niin ei kuitenkaan päässyt käymään, kiitos taitavan kuskin! Jos mä olisin ollut ratissa, niin kohtalo olisi voinut olla hyvinkin erilainen...

Aiemmassa postauksessa pohdin ruokailuni tulevaisuutta. Yksi lempibloggaajistani, varmaan jo monelle tuttu Aino, julkaisi tänään Beach Body -haasteensa ruokavalion. En ehkä ihan täysin tuota tule noudattamaan, mutta ajattelin käyttää sitä pohjana ja sitten soveltaa itse loput. Ajattelin kuitenkin kokeilla, että miltä se paljon puhuttu vihersmoothie oikein maistuukaan... Innolla odottelen myös, miltä kyseisen haasteen treeniohjelma tulee näyttämään!  Kävin tänään myös pitkästä aikaa (4pv tauko, haha) salilla. Mulla ei ollut puoliakaan tavaroistani mukana, ja olinkin ihan kujalla koko treenin ajan. Yritin tehdä etukyykkyä maven painoilla, ja ihmettelin kovasti, miksi kädet ei meinaa jaksaa. Sitten tajusin, että mulla on ihan väärät painot! No, selvisin kuitenkin hengissä treenistä ja venyttelin kerrankin kunnolla. Hyvää sunnuntai-illan jatkoa teille!

BE YOUR OWN MOTIVATION

Omaa kehitystä on vaikea havaita, ja siksipä välillä on ihan hyvä ottaa itsestään kehityskuvia. Tässä postauksessa nähdään hiukan mun omaa kehitystä kuvien muodossa. Oon aika laiska ottamaan näitä kuvia kun yleensä oma kuva näyttää kamerassa niin rumalta verrattuna siihen miltä se peilistä näyttää, hah. Nää kaikki kuvat on ihan muokkaamattomia, että niitä pystyisi vertailemaan mahdollisimman helposti. Joissain teitty valotus vääristää, mutta mulla on salilla vakkarivessa kuvien ottamista varten, niin valaistus on suurimmassa osassa sama. Kuvista sitten huomaakin, että ei sitä rautaa ole ihan turhaan taottu, kai. Pitkä matka on kuitenkin siihen unelmavartaloon vielä...

Budapestistä palattuani mun maailmankirjat ovat menneet ihan sekaisin. Aloitin työt uudessa pizzapaikassa, Splizzeriassa, josta kerron kyllä myöhemmin lisää. Oon syönyt mitä sattuu. Oon lintsannut koulusta kun en  vain ole jaksanut mennä. Ja en ole treenaillut. Varsinainen oravanpyörä. Salikorttikin on tainnut mennä umpeen, mutta nyt lähden treenaamaan olkapäitä pitkästä aikaa. Ensin ajattelin treenaavani jalkoja, mutta yöllä iski ihan jäätävä suonenveto, niin vasen pohje on vieläkin ihan rikki. Onneksi Zeropointit auttaa :)

'

BE YOUR OWN MOTIVATION

Omaa kehitystä on vaikea havaita, ja siksipä välillä on ihan hyvä ottaa itsestään kehityskuvia. Tässä postauksessa nähdään hiukan mun omaa kehitystä kuvien muodossa. Oon aika laiska ottamaan näitä kuvia kun yleensä oma kuva näyttää kamerassa niin rumalta verrattuna siihen miltä se peilistä näyttää, hah. Nää kaikki kuvat on ihan muokkaamattomia, että niitä pystyisi vertailemaan mahdollisimman helposti. Joissain teitty valotus vääristää, mutta mulla on salilla vakkarivessa kuvien ottamista varten, niin valaistus on suurimmassa osassa sama. Kuvista sitten huomaakin, että ei sitä rautaa ole ihan turhaan taottu, kai. Pitkä matka on kuitenkin siihen unelmavartaloon vielä...

Budapestistä palattuani mun maailmankirjat ovat menneet ihan sekaisin. Aloitin työt uudessa pizzapaikassa, Splizzeriassa, josta kerron kyllä myöhemmin lisää. Oon syönyt mitä sattuu. Oon lintsannut koulusta kun en  vain ole jaksanut mennä. Ja en ole treenaillut. Varsinainen oravanpyörä. Salikorttikin on tainnut mennä umpeen, mutta nyt lähden treenaamaan olkapäitä pitkästä aikaa. Ensin ajattelin treenaavani jalkoja, mutta yöllä iski ihan jäätävä suonenveto, niin vasen pohje on vieläkin ihan rikki. Onneksi Zeropointit auttaa :)

'

TREENIHISTORIAANI

Nyt olisi vuorossa tämän blogin ensimmäinen liikunta-aiheinen postaus. Ajattelin näin aluksi kertoa ihan omasta liikuntataustastani, joka luo mielestäni hyvän kuvan sekä siitä, että mihin liittyviä juttuja täällä tullaan näkemään ja siitä, että kuinka paljon ylipäätään tiedän mistään mitään vai tiedänkö ylipäätään mitään.

Tanssi

Lapsena mulla ei oikeastaan ole ollut mitään liikuntaharrastusta. Tiedän, että olen käynyt taitoluistelussa (joka oli varmaan lähempänä luistelukoulua) ja joillain tanssitunneilla, kuten satubaletissa. Näissä käydessä olin kuitenkin niin pieni, etten oikeastaan muista niistä mitään.

Teininä innostuin tanssista. Kävin ainakin dancehall- ja salsatunneilla, mutta nekin olivat kurssimuotoisia, joten mitään pitkäaikaista harrastusta niistä ei mulle tullut. Jossain vaiheessa kokeilin nykytanssia, mutta se ei kyllä ollut ollenkaan mun juttu. Siellä piti olla ihan liian rauhallinen, ja kovalla lattialla kuperkeikkojen tekeminen ei hirveästi innostanut. Myös koulussa kävin yhden tanssikurssin, mutta sekin oli valitettavasti nykytanssipohjainen. Sen jälkeen oonkin sitten tanssinut lähinnä baarissa, hah.

Muutaman kerran olen teininä hankkinut kuukausi- tai kymppikortin johonkin kuntokeskukseen, ja käynyt lähinnä ryhmäliikuntatunneilla. Lempparini oli aina LesMillsin Body Pump, mutta tykkäsin myös tanssillisista tunneista ja stepistä. Kerran minulle tehtiin myös kokovartalon saliohjelma, johon kuului ainakin jalkaprässiä, pystypunnerrusta, hauiskääntöä ja vatsalihasliikkeitä. Siis juuri sellainen, missä tehtiin yksi liike jokaiselle lihasryhmälle.

Puolimaraton

Isäni on juossut maratoneja niin pitkään kun muistan, ja 2013 vuoden vaihteessa olin hiukan innostunut lenkkeilemään. Isäni oli seurannut kehitystäni Sports Tracker -sovelluksella, ja haastoikin minut mukaansa Helsinki City Runiin, eli puolimaratonille. Treenailin koko kevään kolmesta neljään kertaa viikossa, mutta kauhean pitkiä lenkkejä en jostain syystä tehnyt. Normaalisti juoksin 6-8 km pituisia lenkkejä. Pisin matkani ennen juoksutapahtumaa oli n. 9,5 km, joka taisi mennä suunnilleen tuntiin. Vielä muutamaa päivää ennen D-daytä olin aika pahassa oksennustaudissa, mikä ehkä vaikutti osaltaan suoritukseen.

Olen hurjan ylpeä, että osallistuin kyseiseen tapahtumaan ja oikeasti juoksin koko matkan. 21,1 km taittui kahteen ja puoleen tuntiin. Tämä aika ei ole mikään huippu, mutta mulle se oli suuri ylepyden aihe. Ensimmäiset seitsemän kilometriä kärsin todella piinaavista vatsakivuista, joiden uskon johtuneen jännityksestä. Luulin oikeasti, että kohta rupeaa tavaraa tulemaan joka tuutista. Vaikka vatsakivut hidastivat matkantekoani toden teolla aluksi, niin ilman niitä en olisi varmasti jaksanut kiriä lopuksi, sillä muuten olisin varmaan käyttänyt kaikki voimani heti. Jälkiviisaana olen myös todennut, että olisi kannattanut juosta ainakin 15 km lenkkejä edes parisen kertaa harjoittelun aikana. Vaikka kunto ei loppunut missään vaiheessa kesken ja lopussa oli ihmeen paljon virtaa, jalat olivat tosi kovilla suorituksen jälkeen. Kroppani ei ollut tottunut saamaan niin paljon iskuja, joten käveleminen tuntui hankalalta vielä parikin päivää suorituksen jälkeen.

Rakastin tuolloin juoksemista todella paljon, mutta kuten sanottu, jalkani jotuivat puolikkaalla koville. Niinpä en voinut moneen viikkoon juosta ollenkaan, koska toinen polveni oireili. Hankin salikortin ja kävin salilla noin kuukauden. En osannut tehdä siellä mitään ja tunsin oloni typeräksi, niinpä se jäi. Kesällä kävin vielä muutaman kerran lenkkeilemässä, mutta omilleni muutettua sekin jäi. En pidä asuinaluettani erittäin kauniina, saatikka turvallisena alueena lenkkeillä, varsinkin koska olen aina tykännyt liikkua iltamyöhään.

Kuntosali

Noin vuosi sitten päätin liittyä paikalliselle naisten salille. Motivaattorina toimi varmaankin nouseva fitnessbuumi ja body fitness kisoihin tähtäävä ystäväni Janina. Kävin treenaamassa ehkä kaksi tai kolme kertaa viikossa, niin että tein ainakin yhden treenin yläkropalle ja toisen alavartalolle. Mielestäni tämä oli todella sopiva tahti aloittaa, sillä usein jos tekee kaiken heti täydellä höökillä, niin myös motivaatio helposti lopahtaa. On siis tehtävä niinsanottu pehmeä lasku.

Kiinnostus kasvoi punttien heiluttamista kohtaan, ja aloin etsiä paljon tietoa salitreenaamisesta. Opin hurjasti uusia liikkeitä lukemalla treeniblogeja, katsomalla tekniikkavideoita ja ihan vaan googlaamalla. Nyt on siis salitreeniä vuosi takana, ja kyllä musta tuntuu, että tätä mä tulen jatkamaan. Kehitystä on tullut uskomattomasti. Olen vähintään tuplannut kaikki aloituspainoni ja kehonkoostumus on muuttunut huomattavasti. Olen edelleen saman kokoinen mitä ennenkin, mutta paljon kiinteämpi. Rasva on siis oikeastaan muuttunut lihakseksi, jolloin varsinkin reidet, takamus ja käsivarret ovat saaneet muotoja. Tätä en oikeastaan niinkään itse ole huomannut, mutta varsinkin kaverit, joita näen harvemmin, ovat saaneet silmäni tässäkin asiassa auki. Ja tietysti jos kehityskuvia katsoo, niin onhan se nyt myönnettävä. Feels so good. :)

Nykyään salilla tulee käytyä nelisen kertaa viikossa, mutta välillä määrä jää kolmeen. Treenini menevät tällä hetkellä seuraavalla jaolla: jalkapäivä, olkapäät ja ojentajat, rinta ja vatsat sekä selkä ja hauis. Välillä olen miettinyt, että pitäisi pyytää jotan personal traineria katsomaan, että mulla on varmasti tekniikat hallussa. Mä siis luulen tekeväni aikalailla huolellisesti, kunnolla ja oikein, mutta en kuitenkaan voi mennä asiasta takuuseen. PT-tapaamiset on kuitenkin niin kalliita, että olen toistaiseksi tyytynyt omaan arvostelukykyyni. Jos nyt joku PT haluaa kuitenkin tehdä mulle tekniikkatarkastuksen edullisesti tai miksei ilmaiseksikin, niin saa ilmoittaa itsensä! :D

TREENIHISTORIAANI

Nyt olisi vuorossa tämän blogin ensimmäinen liikunta-aiheinen postaus. Ajattelin näin aluksi kertoa ihan omasta liikuntataustastani, joka luo mielestäni hyvän kuvan sekä siitä, että mihin liittyviä juttuja täällä tullaan näkemään ja siitä, että kuinka paljon ylipäätään tiedän mistään mitään vai tiedänkö ylipäätään mitään.

Tanssi

Lapsena mulla ei oikeastaan ole ollut mitään liikuntaharrastusta. Tiedän, että olen käynyt taitoluistelussa (joka oli varmaan lähempänä luistelukoulua) ja joillain tanssitunneilla, kuten satubaletissa. Näissä käydessä olin kuitenkin niin pieni, etten oikeastaan muista niistä mitään.

Teininä innostuin tanssista. Kävin ainakin dancehall- ja salsatunneilla, mutta nekin olivat kurssimuotoisia, joten mitään pitkäaikaista harrastusta niistä ei mulle tullut. Jossain vaiheessa kokeilin nykytanssia, mutta se ei kyllä ollut ollenkaan mun juttu. Siellä piti olla ihan liian rauhallinen, ja kovalla lattialla kuperkeikkojen tekeminen ei hirveästi innostanut. Myös koulussa kävin yhden tanssikurssin, mutta sekin oli valitettavasti nykytanssipohjainen. Sen jälkeen oonkin sitten tanssinut lähinnä baarissa, hah.

Muutaman kerran olen teininä hankkinut kuukausi- tai kymppikortin johonkin kuntokeskukseen, ja käynyt lähinnä ryhmäliikuntatunneilla. Lempparini oli aina LesMillsin Body Pump, mutta tykkäsin myös tanssillisista tunneista ja stepistä. Kerran minulle tehtiin myös kokovartalon saliohjelma, johon kuului ainakin jalkaprässiä, pystypunnerrusta, hauiskääntöä ja vatsalihasliikkeitä. Siis juuri sellainen, missä tehtiin yksi liike jokaiselle lihasryhmälle.

Puolimaraton

Isäni on juossut maratoneja niin pitkään kun muistan, ja 2013 vuoden vaihteessa olin hiukan innostunut lenkkeilemään. Isäni oli seurannut kehitystäni Sports Tracker -sovelluksella, ja haastoikin minut mukaansa Helsinki City Runiin, eli puolimaratonille. Treenailin koko kevään kolmesta neljään kertaa viikossa, mutta kauhean pitkiä lenkkejä en jostain syystä tehnyt. Normaalisti juoksin 6-8 km pituisia lenkkejä. Pisin matkani ennen juoksutapahtumaa oli n. 9,5 km, joka taisi mennä suunnilleen tuntiin. Vielä muutamaa päivää ennen D-daytä olin aika pahassa oksennustaudissa, mikä ehkä vaikutti osaltaan suoritukseen.

Olen hurjan ylpeä, että osallistuin kyseiseen tapahtumaan ja oikeasti juoksin koko matkan. 21,1 km taittui kahteen ja puoleen tuntiin. Tämä aika ei ole mikään huippu, mutta mulle se oli suuri ylepyden aihe. Ensimmäiset seitsemän kilometriä kärsin todella piinaavista vatsakivuista, joiden uskon johtuneen jännityksestä. Luulin oikeasti, että kohta rupeaa tavaraa tulemaan joka tuutista. Vaikka vatsakivut hidastivat matkantekoani toden teolla aluksi, niin ilman niitä en olisi varmasti jaksanut kiriä lopuksi, sillä muuten olisin varmaan käyttänyt kaikki voimani heti. Jälkiviisaana olen myös todennut, että olisi kannattanut juosta ainakin 15 km lenkkejä edes parisen kertaa harjoittelun aikana. Vaikka kunto ei loppunut missään vaiheessa kesken ja lopussa oli ihmeen paljon virtaa, jalat olivat tosi kovilla suorituksen jälkeen. Kroppani ei ollut tottunut saamaan niin paljon iskuja, joten käveleminen tuntui hankalalta vielä parikin päivää suorituksen jälkeen.

Rakastin tuolloin juoksemista todella paljon, mutta kuten sanottu, jalkani jotuivat puolikkaalla koville. Niinpä en voinut moneen viikkoon juosta ollenkaan, koska toinen polveni oireili. Hankin salikortin ja kävin salilla noin kuukauden. En osannut tehdä siellä mitään ja tunsin oloni typeräksi, niinpä se jäi. Kesällä kävin vielä muutaman kerran lenkkeilemässä, mutta omilleni muutettua sekin jäi. En pidä asuinaluettani erittäin kauniina, saatikka turvallisena alueena lenkkeillä, varsinkin koska olen aina tykännyt liikkua iltamyöhään.

Kuntosali

Noin vuosi sitten päätin liittyä paikalliselle naisten salille. Motivaattorina toimi varmaankin nouseva fitnessbuumi ja body fitness kisoihin tähtäävä ystäväni Janina. Kävin treenaamassa ehkä kaksi tai kolme kertaa viikossa, niin että tein ainakin yhden treenin yläkropalle ja toisen alavartalolle. Mielestäni tämä oli todella sopiva tahti aloittaa, sillä usein jos tekee kaiken heti täydellä höökillä, niin myös motivaatio helposti lopahtaa. On siis tehtävä niinsanottu pehmeä lasku.

Kiinnostus kasvoi punttien heiluttamista kohtaan, ja aloin etsiä paljon tietoa salitreenaamisesta. Opin hurjasti uusia liikkeitä lukemalla treeniblogeja, katsomalla tekniikkavideoita ja ihan vaan googlaamalla. Nyt on siis salitreeniä vuosi takana, ja kyllä musta tuntuu, että tätä mä tulen jatkamaan. Kehitystä on tullut uskomattomasti. Olen vähintään tuplannut kaikki aloituspainoni ja kehonkoostumus on muuttunut huomattavasti. Olen edelleen saman kokoinen mitä ennenkin, mutta paljon kiinteämpi. Rasva on siis oikeastaan muuttunut lihakseksi, jolloin varsinkin reidet, takamus ja käsivarret ovat saaneet muotoja. Tätä en oikeastaan niinkään itse ole huomannut, mutta varsinkin kaverit, joita näen harvemmin, ovat saaneet silmäni tässäkin asiassa auki. Ja tietysti jos kehityskuvia katsoo, niin onhan se nyt myönnettävä. Feels so good. :)

Nykyään salilla tulee käytyä nelisen kertaa viikossa, mutta välillä määrä jää kolmeen. Treenini menevät tällä hetkellä seuraavalla jaolla: jalkapäivä, olkapäät ja ojentajat, rinta ja vatsat sekä selkä ja hauis. Välillä olen miettinyt, että pitäisi pyytää jotan personal traineria katsomaan, että mulla on varmasti tekniikat hallussa. Mä siis luulen tekeväni aikalailla huolellisesti, kunnolla ja oikein, mutta en kuitenkaan voi mennä asiasta takuuseen. PT-tapaamiset on kuitenkin niin kalliita, että olen toistaiseksi tyytynyt omaan arvostelukykyyni. Jos nyt joku PT haluaa kuitenkin tehdä mulle tekniikkatarkastuksen edullisesti tai miksei ilmaiseksikin, niin saa ilmoittaa itsensä! :D